Kuulumisia 2009
Vuosi 2008
22.12.2009
Kujeilijat toivottavat kaikille oikein rauhallista joulua!
Ensi vuonna toivottavasti myös näillä sivuilla on paljon uutisoitavaa ja uutta kerrottavaa!
Heeler-yhdistyksen agilitypäivä järjestettiin tänään Vantaalla, Agilityakatemian hiekkakentällä. Kouluttajana toimi Juha Orenius.
Rulle ei ollut käynyt puoleentoista kuukauteen agikentällä ja viimeisimmällä kerralla oli suuuuuuuria ongelmia puomin kanssa, lisäksi se karkasi ensimmäisen kerran minulta putkeen (kahdesti!) eikä oma ohjaukseni hyppykuvioissa oikein pelittänyt. Tällä kertaa Rulle taas väläytteli omaa osaamistasoaan. Puomikammo selätettiin hyvillä vinkeillä ja tuli kyllä todella puskasta, kun jälleen alun hankaluuksien jälkeen pikkumies lähti yhtäkkiä aivan itsenäisesti nousemaan puomia ylös. Rulle oli myös keskittynyt ja kuunteli hyvin, ja meni minne sen ohjasinkin (ei siis aina vastaa sitä paikkaa minne sen halusin :-). Yksi pätkä, jossa oli yhteensä neljä hyppyä, putki ja puomi, sisältäen takaakiertoa ja valssausta, meni kyllä tosi hyvin ja olen ylpeä Rullesta. Viimeisellä kerralla löytyi myös ihan hienoa vauhtia! Sain varsinkin sen pätkän tekemisestä todella paljon hyödyllisiä vinkkejä käytettäväksi. Lisäksi meille vaikeat kepit ja rengas ovat esteitä, joita haluaisin mennä harjoittelemaan nyt heti, ettei opit unohdu.
Lähdin päivään polvi rikkinäisenä pienen työtapaturman takia, mutta eipä se onneksi menoa haitannut kentällä kuin vain muutamissa kohdissa, toki jouduin varomaan tiettyjä liikkeitä. Ja olihan sitä niin innostunut taas, ettei pieni kipu haitannut mitään! Eniten kuitenkin treenaamista haittaa nyt ja jatkossa oma, surkea keskittymiskykyni. Ajatus lähtee harhailemaan kesken radan tai vain jo pelkkien keppien aikana, nimim. tänään niitä hinkattiin ja paljon ohjaajan turhautumiseen+passivoitumiseen asti... Jos en keskity tarpeeksi, unohdan ohjauksen kokonaan.
Olen kyllä todella tyytyväinen tähän päivään ja saatiin taas ihan uutta virtaa harrastamiseen. En malta odottaa, että pääsen taas agikentälle. :-)
Laabanin ja Rullen LL-geenitestitulokset tulivat jo aikaa sitten, mutta en vain ole ehtinyt päivittää tietoja omille sivuilleni aikaisemmin, kun kaikki nettisivuille varattu aika on mennyt yhdistyksen sivujen parissa. Molemmat koiruudet saivat AHT:ltä viestin, jossa luki "This dog is CLEAR of PRIMARY LENS LUXATION". Eli siis kumpikaan ei ainakaan tämän muodon linssiluksaatiogeeniä kanna.
Olen pitkään suunnitellut tekeväni molemmille omat koesivut, jotta tulokset olisivat helposti löydettävässä paikassa eikä tarvitsisi selata koko vuoden uutisia löytääkseen tulokset. Nettisivuille varattu näpertelyaika on kuitenkin melko tehokkaasti hävinnyt heeleryhdistyksen sivujen parissa, joten omien päivitykseen on jäänyt vähän rajatusti aikaa...
Nyt sain kuitenkin viimein nopeasti rykäistyä molemmille sivut, löysinpä pari uutta kuvaakin koristeeksi. Tekisi mieli tehdä tokotuloksien yhteyteen osio "Kootut selitykset", mutta saapa ne selitykset lukea uutiset tai kuulla minulta, jos kiinnostaa. ;)
Linkki Laabanin tuloksiin: Laaban koekentillä
Linkki Ruuruun tuloksiin: Rulle koekentillä
Oulunkylässä 24.9. tuomareina Bengt Söderholm ja Tarja Matsuoi.
Toimintakyky -1
Terävyys +1
Puolustushalu +3
Taistelutahto +2
Hermorakenne +1
Temperamentti +1
Kovuus +1
Luoksepäästävyys +2a
++ Laukauskokematon
Kokonaispisteet 97
Rulle tuli luonnetestialueelle häntä heiluen hyvällä fiiliksellä ja tiesin jo tästä heti, että tänään on ns. hyvä päivä. Se suureksi yllätyksekseni kävi haistelemassa varovasti molemmat tuomarit ja antoi Matsuoin jopa koskea kevyesti, kunnes väisti taas vähän sivummalle. Juttelun jälkeen Matsuoi totesi ettei Rulle varmaankaan lähde leikkimään, mutta kokeillaan. Ja taas suureksi yllätyksekseni Rulle oli varsin kiinnostunut kepistä, se lähti tavoittelemaan sitä ja kevyesti leikkimään , mutta ei vielä tarttunut kunnolla. Jonkin aikaa koiraa leikitettyään tuomari pyysi minua leikkimään koiran kanssa sainkin Rullen tarttumaan kunnon voimalla keppiin, tästä sitten yhtäkkiä vaihdettiinkin leikittäjää, mutta ruskuaisen ote piti. Ei enää haitannut, vaikka tuomari peitti silmät ja löi kahdesti toista kättään, joka oli ihan Rullen pään vieressä. Taisteluhalua siis löytyi vieraankin ihmisen kanssa, varmaan osittain kiitos agilityn, jossa on apuohjaaja on palkannut paljon Rullukkaa!
Kelkan kanssa oli jatkuvasti jalkojeni takana, mutta kävi myös tekemässä Laabanin kaltaisia kaarteita jalkojeni takana ja murisi/haukkui jatkuvasti. Kelkan tultua luokse kesti todella pitkään, että sain koiran haistelemaan sitä. Ihmisen hyökkäyksessä en ihan tarkalleen muista enää paikkaa, mutta muistaakseni Rulle oli sijoittunut aikalailla jalkojeni viereen ja piti hirvittävää, veret seisauttavaa meteliä. ;) Oli myös todella epäluuloinen tuomaria kohtaan jätettyäni Rullen tuomarin seuraan ja eikä Söderholmkaan turhaan yrittänyt koskea koiraa. Tämän jälkeen Rulle juoksi luokseni niin lujaa kuin kintuistaan pääsi ja teki sellaisen voimaloikan syliini, että horjahdin taaksepäin. Iloinen jälleenäkeminen. :) Haalari ja tynnyri olivat tosi jänniä. Tuomari sanoi, että tynnyrin kohdalla Rulle teki ”liioitellun väistöliikkeen”. Käveltäessä uudestaan paikkojen ohi ennen haalareita meni jarrut pohjaan ja piti todella houkutella, että ukkeli tuli mukaan. Tynnyri ei ollut lähellekään niin paha, vaan tuli ihan hyvin haistelemaan sitä.
Pimeähuoneessa Rullella kesti ja kesti, Matsuoi joutui useasti auttamaan Rullea perille. Kerran näin jo Rullen pään sermin takaa, mutta se ei huomannut minua ja lähtikin takaisin kulkemaan. Lopulta kuitenkin löysi minut. Seinässä Tanjan sanoin ahdistui ensin ketjusta ja sitten vasta ihmisistä, oli jatkuvasti ihan matalana. Matsuoi lopetti hyökkäyksen hyvin lyhyeen, koska ”enempi olisi ollut eläinrääkkäystä”. Vaikka terävyydeksi tulikin plus ykkönen, jätän oven auki tämän asian osalta...
Testin jälkeen Rulle oli hieman vaivaantunut, mutta sain kyllä hännän heilumaan, se käveli kanssani ja kiinnostui jopa lelusta. Testialueen ulkopuolella se oli jo aika normaalin oloinen. (vrt. Laaban, joka ei suuresta taisteluhalustaan huolimatta ollut pätkääkään kiinnostunut lelusta, seisoskeli häntä koipien alla ja halusi vain olla sylissäni. Vasta sata metriä testialueen jälkeen rentoutui leikkimään. Tämä ja haalari+tynnyrikäyttäytyminen huomioon ottaen on nyt ehkä helpompi nähdä ero siinä, että miksi Rulle kuitenkin sai sen hieman pehmeän ja Laaban pehmeän. Muutenkin tässä tämän luonnetestin arvo minulle näyttäytyy: vertaamalla tuttujen koirien tuloksia ja käyttäytymistä samoissa tilanteissa keskenään, tajuaa ihan uusia asioita koiristaan!)
Minulla on muut tuomarin kommentit jo aika hyvin kadonneet päästä pois, mutta totesi Rullen hakevan todella paljon tukea minusta. Kovuus oli tosiaan aiheuttanut keskustelua ja ollut kahden eri vaihtoehdon välillä. Toimintakykyä kyllä on, mutta tietyt tilanteet ovat tosi vaikeita. Taisteluhalua ja puolustushalua löytyy, laukauksista ei mitenkään hirveästi välittänyt, mutta kiinnitti kyllä huomiota.
Muuten olen samaa mieltä tuomareiden kanssa, mutta erittäin vilkas oli minusta aika yläkanttiin, sillä omasta mielestäni Rulle on temperamentiltaan aika rauhallinen ja tasainen, se ei huomio Laabanin tavoin kymmentä asiaa yhdellä kerralla ja keskittyy paremmin. Tämän lisäksi -2 pehmeä ei olisi mennyt kovinkaan paljoa metsää, vaikka edellä mainitsinkin siinä on kyllä jotain järkeä, kun vertailee Laamannia ja Rullea.
Mielenkiintoista oli taas! Olen iloinen, että tuli testattua molemmat koirat tänä vuonna vielä aika lähekkäin toisiaan, niin vertailu onnistui mukavasti.
Rullen agilitykurssi ehti jo loppua. Tuntuu, että vastahan sitä elokuun helteillä aloitti jatkokurssin ja nyt se on jo ohi, höh! Meillä alkoi taas sujua oikein mukavasti. Tajusin muutama päivä sitten, kuinka edistystä todella on tapahtunut. Alkeiskurssin alussa teimme melko simppeliä harjoitusta hyppyesteillä, jotka olivat yhdessä rivissä pitkittäin ja koira piti lähettää hypyn yli, pyytää takaisin samalle puolelle hyppyjen välistä, lähettää hypyn yli jne, eli hypyt piti ylittää aina samalta puolelta. Tämä harjoitus oli meille ihan hirvittävän vaikea viime keväänä. Tänä syksynä se meni kuin vettä vaan. Yhden treenin ongelmia ratkoessa ei aina muistakaan, että kyllä me ollaan opittua paljonkin uusia asioita. :)
Kurssi päättyi taas möllikisaan. Rata oli hauska ja siinä oli pari kinkkistä kohtaa, se oli myös niin laajalla alueella, että ohjaajana sai todella juosta niin lujaa kuin vain jaksoi (ja silti hidasti koiran menoa...). No, meidän kisa päättyi jo melko alussa, kun Ruuruu karkasi yhteen putkeen - asia mitä se ei ole aikaisemmin tehnyt ja tekipäs sen sitten vielä uudestaan eri kohdassa myöhemmin, hah - ja hylkäyshän siitä tuli. Matka todella tyssäsi kuitenkin puomiin. Viimeisillä treenikerroilla olimme päässeet hurjasti eteenpäin keinun kanssa ja pystyin jo ottamaan koiran muutamaan otteeseen hidastamatta ollenkaan keinua. Mutta niinhän siinä sitten kävi, että Rulle silti yhtäkkiä pelästyikin pudostusta... Ennen helppo puomi tuottikin sitten paljon harmaita hiuksia, kun annoin kaikkeni saadakseni koiran puomille. Valehtelematta meillä meni ainakin viisi minuuttia sen suorittamiseen, sillä Rulle pysähteli matkalle useasti tuumailemaan ja nuoleskelemaan hermostuneena huuliaan. Se näki parhaaksi myös ryömiä puomin pintaa pitkin maaaaaahdollisimman piiiiiiitkin askelein. Äh! Juuri, kun hyppykammo aletaan selättää, löytyy tilalle jotain muuta...
Eipäs se haittaa, agility on tosi hauskaa ollut ja suurimmaksi osaksi Rullekin on siitä nauttinut. Se on saanut valtavasti lisää itseluottamusta kaikilla elämänsä osa-alueilla. Se myös vilpittömästi nauttii kaikesta tekemisestä ja siitä, kun minä olen tyytyväinen - paras palkka sille tuntuukin olevan minun kehut. Ehdottomasti haluaisin jatkaa sen kanssa harrastusta ihan ilman mitään kisatavoitteita! Toivotaan, että keväällä löytyisi meille taas treenipaikka.
Luonnetestin jälkeisenä päivänä lähdimme myös paimentamaan, kun Terhi Yrjölä ystävällisesti kutsui meidätkin mukaan järjestämäänsä päivään. Laaban jaksoi olla kiinnostunut lampaista koko kymmenen minuutin ajan, jonka kuljimme lampaiden perässä. Se lähti muutaman kerran yrittämään lampaiden eteen, mutta minä hieman estin, koska en ollut varma sainko päästää koiran. Ilmeisesti olisin - en ole vieläkään ihan varma. Isompaa lammaslaumaa Laaban sitten innostui hajottamaan ja jahtamaan, ja kun sitä kiellettiin tekemästä niin, se päätyi maistelemaan lampaiden jätöksiä ja piehtaroimaan niissä. Laamannista ei siis ihan vielä tule paimenta! ;)
Rulle taas osoitti paljon suurempia taipumuksia hommaan. Se lähti aktiivisemmin hakeutumaan lampaiden eteen ja toimi paljon määrätietoisemmin niiden kuljettamisessa. Rulle päästettiin kouluttajan käskystä vapaana lampaiden joukkoon (oli toki pitkässä liinassa edelleen). Isomman lammaslauman kanssa sitten kuumui liikaa ja oli valmis myös käyttämään hampaitaan, joten piti hillitä sen menoa. Mielenkiintoista oli, suunnitelmissa on vielä Rulle uudestaan!
Kouluttaja oli todella kiinnostunut näkemään heelerit mullikoiden parissa, joten ekstemporee koko konkkaronkka pääsi mullikoiden joukkoon ja rehellisyyden nimissä on sanottava, että suurimman paimennustyön monen tapauksessa taisi kuitenkin tehdä ohjaajat, hih! Aika harva koira osoitti sen suurempaa kiinnostusta. Muutamat karjakoiran alut löytyivät joukosta, nämä eivät kuitenkaan olleet Rulle tai Laaban. Tosi jännää oli ja hauska nähdä heelerit "alkuperäisessä työssään"!
Agilitytreenit ovat myös jatkuneet Rullen osalta. Hyppykammoa on selätetty alkusyksy ja nyt vihdoin ollaan päästy kivaan tilanteeseen, kun hyppyrimat on suosiolla laskettu tavallista alemmaksi. Nyt Ruukaiselta alkaa löytyä jo tekemisen meininkiä ja hienoa vauhtia! Ensi maanantaina on oman ryhmän väliset möllikisat, katsotaan miten menee. Olen tyytyväinen, jos pärjätään paremmin kuin viime kevään varsin huonosti menneissä mölleissä. Hyppyrimat kyllä täytyy laskea...
Laamannille taas tokotreenitauko on tehnyt hyvää ja olemme vihdoin saaneet seuraamisenkin parempaan kuntoon. Niin ohjaajalta kuin koiraltakin on löytynyt lisää uutta intoa! Rennot rallytokotreenit ovat myös auttaneet selvästi iloisempaan suoritukseen ja hyvä niin, siksi lähdinkin kokeilemaan uutta lajia. Se tosin osoittautuikin ihan kivaksi vaihteluksi - niin kivaksi, että uskaltauduin vain neljän treenikerran jälkeen lähteä kisoihin kokeilemaan onnea ja tuloksen näettekin alla. Suosittelen kaikkia kokeilemaan lajia! Pikkutarkkaan tokoon verrattuna se on rentoa yhdessätekemistä koiran kanssa.
Olin varannut Laabanille paikan rallytokokisaan jo ennen kuin sain tietää luonnetestipaikasta. Katsoin kuitenkin koiran olevan vielä energinen ja oma itsensä, joten pakkasin koiran autoon ja lähdin paikalle katselemaan. Nyt on sitten heelereiden osalta rallytokokentät korkattu ja tuloksena ykköstulos (83/100 pistettä) ja palkintosijojen menetys eli noistakin virhepisteistä suurin osa menee minun jännityksen piikkiin, ts. mokailin ihan yksinkertaista juttujen kanssa ja ohjasin väärin. Rallytokossa siis tarvitaan kolme ykköstulosta (alle 70 pisteen suoritukset ovat hylättyjä), että voi siirtyä seuraavaan luokkaan.
Oulunkylässä 19.9. tuomareina Lea Haanpää ja Kari Mäkinen.
Toimintakyky +1
Terävyys +1
Puolustushalu +3
Taistelutahto +3
Hermorakenne +1
Temperamentti +1
Kovuus -2
Luoksepäästävyys +2a
++ Laukauskokematon
Kokonaispisteet 113
Tuomarin kommentteja (hatarasta ulkomuistista): Erinomaista työskentelyä pimeähuoneessa, koiraa ei tarvinnut auttaa ollenkaan ja "nenä työskenteli". Yleisesti testin aikana: vaikka pelotti paljon, pystyi toimimaan. Terävyyttä ei ollut yhtään, mutta puolustushalua löytyi kyllä. Ainakin siis siihen asti, kunnes tajuaa olevansa pieni ja antaa mamman hoitaa tilanteen. Koiran ominaisuuksissa heikkous on pehmeys, muistaa oikein hyvin kaikki ikävät kokemukset. Mutta, koiran vahvuus on taisteluhalu ja se on iso moottori, joka peittää myös heikompia ominaisuuksia alleen tiukemmassa paikassa. Laukauskokematon, mutta on vaikea sanoa kuinka paljon tuloksessa näkyy se, että Laaban oli jo melko stressaantunut testin loppuvaiheessa, selvää on kuitenkin se, että laukaukset huomioidaan.
Testin kulkua omin sanoin: Kutsui tuomarin leikkiin uudestaan ja uudestaan, puruote ei kuitenkaan ollut niin vahva kuin se minun kanssani on - toki vieraan kanssa leikkiminen on eri asia. Kelkan kanssa Laaban oli puoleen väliin asti minun ja kelkan välissä, loppuajan kovasti riuhtoi välillä hihnassa taaksepäin. Kävi kuitenkin tekemässä aina muutamia kaartoja jalkojeni takana muristen ja haukkuen. Anaalirauhaset poksahtivat jossain tässä paikkeilla, haha! Myös hyökkääjää vastaan puolusti minua, kunnes taas tuomarin tullessa tarpeeksi lähelle olisi halunnut mennä jalkojeni taakse. Haalari ja tynnyri olivat aika kauheita ja selvästi pahoja paikkoja, istuessani tynnyrille Laamanni tunki väkisin syliin istumaan ja tuomarin sanoin "maailma oli taas vähän parempi paikka". Pimeähuoneessa odotin sitä, että Laaban olisi koskenut minua, mutta se tyytyi vain häntä heiluen tuijottamaan minua. Yritin pidättää naurua, kun tuomari oli käskenyt olemaan hiljaa siihen asti, kunnes koira koskee ja sitten vasta saa kehua. Seinään jätettäessä sain melkein heti palata hakemaan Laamasen, ei tehnyt mitään. Laukauksissa selvästi kummasteli ja pyöri hihnan päässä.
Eipä mitään, kivat tuomarit ja samaa mieltä olen luonnetestituloksen kanssa. Erittäin vilkas, pehmoinen ja repimisleikkejä rakastava kultakimpale.
Maanantaina kävin hakemassa julkissa Laabanin vanhempien luota hoidosta. Lähdimme liikkeelle Malminiitystä, josta siirryimme kävellen Hiekkaharjun juna-asemalle, josta Helsingin keskustaan ja Kampin lähettyvillä sijaitsevaan työpaikkaani käymään, jonka jälkeen Kampin keskukseen odottelemaan ja täpötäydellä bussilla kotiin. Olin hieman stressannut tätä matkaa etukäteen, koska Laamanni on ollut herkkä stressaantumaan etenkin Helsingin keskustan kaltaisissa paikoissa, ja se on sen myös kertonut äänekkäästi jutustellen, tiputtaen karvansa ja nostamalla hilseet pintaan.
Ilokseni voin kuitenkin kertoa, että kokonaisuudessaan reilut kaksi tuntia kestänyt matka sujui hyvin ja lähes koko ajan myös täysin äänettömästi. Ukkeli haukahti tasan kaksi kertaa, kun kävelimme skeittaavien poikien ohi. Lisäksi kerran se piippasi Hiekkaharjun asemalla ja työpaikallani. Muuten se oli rauhallinen - siis omalla vilkkaalla ja läsnäolevalla tavallaan rauhallinen - ja kävi tyynesti istuen odottamaan, kun mitään ei tapahtunut. Minun ei tarvinnut kertaakaan kaivaa namipussia esille, yleensä olen joutunut nameilla lahjomaan ukkelin hiljaiseksi. Nyt sille selvästi riitti rauhallisella äänensävyllä sanomani kehut ja silitykset. Häntä heilui jatkuvasti ja se tutki kiinnostuneena paikkoja välittämättä ympärillä olevasta hälystä. Olen niin ylpeä Laabanista!
Ukkelihan on aina matkustanut julkisissa kulkuvälineissä todella nätisti, se ei ole ollut mikään ongelma. Laamanni tosin herättää kanssamatkustajissa usein kiinnostusta ja monesti ihmiset juttelevat vieressä istuvalle koiralle ja nauravat ilmaa lipovalle pinkille kielelle. Tällä kertaa Kampista lähtenyt bussi oli aivan täynnä ihmisiä ja viereen istahti aikuinen mies. Mies ei ensin meinannut huomata koiraa ja istuutuessaan yhtäkkiä bongahtikin takaisin seisomaan huudahtaen "ups!". Huomattuaan ettei koira eikä omistajakaan reagoinut miehen pelästymiseen mitenkään, uskaltautui istumaan viereeni. Aluksi tosin istui penkillä vain puolittain eikä minulle jäänyt millään tavalla epäselväksi, että pelkäsi sylissä istuvaa pientä koiraani. Laaban taisi kuitenkin vakuuttaa miehen rauhallisella olemuksellaan, sillä loppumatkasta istui tuolilla jo aivan normaalisti ja piti kättään tukikaiteessa kohtuullisen lähellä Laabania - tosin siirsi kättään aina hetkeksi pois, kun Laaban vaihtoi asentoaan sylissäni. Tästä huolimatta tilanne taisi olla enemmän kuitenkin voiton puolella, kun koiraa pelkäävä mies vakuuttui pienen Laamasen hyvästä käytöksestä ja uskaltautui istumaan viereen. :)
Aion jatkossa vähintään kerran kuussa matkustaa julkisilla vain jonnekin ja pyöriä koiran kanssa hetken tekemättä mitään erityisempää. Ehkä jokin kerta uskaltaudumme vielä sisälle keskustan Stockmannille ostamaan vaikkapa uuden kaulapannan ja jopa sovittamaan sitä ennen ostoa.
Kesä on sujunut mukavasti meidän koiraperheessämme. Rauhallista kotielämää. Laaban on viettänyt yhteensä muutaman viikon vanhempieni luona minun tehdessäni liian pitkiä työpäiviä koiran yksinoloaikaan nähden. Vastavuoroisesti Ruuruu on viettänyt aikaansa Espoossa silloin tällöin. Saimme myös nauttia Lyylin seurasta juhannuksena ja sisarusten yhteinen olemus jaksoi edelleen ihastuttaa ja ihmetyttää.
Treenailut ovat jääneet aika minimiin. Lähinnä päivät ovat koostuneet lenkkeilystä, uimisesta ja leikkimisestä. Nyt olen taas aktivoitunut tekemään pikkujuttuja päivässä, mutta tokokentällä emme ole käyneet kuin kahdesti viime kirjoituksen jälkeen. Ensimmäisellä kerralla seuraaminen oli taas hajota palasiksi. Toisella kerralla, tehtyäni pikkupätkiä nakinpalojen kanssa omassa olosuhteessa, seuruu sujui jo paljon paremmin. Olen pyrkinyt tekemään tarpeeksi lyhyitä pätkiä. On helppo yrittää haukata liian isoa palaa, joten asian kanssa on saanut olla tarkkana. On kuitenkin ollut kivaa löytää taas Laabanin kanssa yhteinen sävel seuraamisen kanssa. Kaikkea muuta se on edelleen tehnyt yhtä innokkaasti kuin aina ennenkin. Tällä hetkellä opettelun alla on noutokapula ja sen ottaminen suuhun vapaaehtoisesti. Tällä hetkellä kapulaa osataan vasta töniä kuonolla, mutta eiköhän se siitä.
Rullen kanssa taas haettiin agilityseuraan. Pääsimme koejäseneksi Keravan Agility Teamin ja treenit jatkuvat taas kahden viikon päästä. Jännittävää! Tämä tietää myös yhtä päivää työntekijänä ainakin yksissä kisoissa tänä vuonna. Viime kisoissa satoi vettä kaatamalla lähes koko paikallaoloaikana, toivottavasti tällä kertaa sää suosisi vähän paremmin. Kisoissa seisoskelu on kuitenkin myös yllättävän motivoivaa - viime kerran jälkeen sitä hinkui päästä treenikentälle katsottuaan kymmeniä suorituksia. Toisten tekemistä seuratessa saa paljon vinkkejä omaan harjoitteluun.
Myös Laaban pääsee treenailemaan. Järjestin heeleristeille rallytoko-kurssin, joka alkaa elokuun alussa. Kurssilla opimme alokasluokan säännöt ja liikkeet. Kaipaan meidän tokoharjoitteluun jotain uutta ja rallytoko vaikuttaa hyvältä lajilta uusien temppujen opetteluun ja iloiseen tekemiseen. Suunnitelmissa myös viedä ukkeli johonkin kaupalliselle agilitykurssille. Uskoisin, että se tykkäisi siitä! Pitkään asiaa mietittyäni päätin tänä syksynä jättää Lauttasaaren tokon väliin. Varmaan taas keväällä palaamme siihen ruotuun, mutta nyt tarvitsemme jotain uutta tekemistä ja opeteltavaa.
Loppukevään kävin kolmesti viikossa treenaamassa koirien kanssa. Tiistaisin Rullen agility, keskiviikkoisin Laabanin toko ja perjantaisin mustuaisen flyball. Tällä viikolla oli kaikkien kolmen viimeinen kerta ja näillä näkymin treenit jatkuvat taas syksymmällä. Tosin suunnitelmia on kyllä takaraivossa, toivottavasti ainakin osa toteutuisi.
Rullen kevät agilityn parissa on ollut antoisa. Minun ja Rullen välinen suhde on entistäkin parempi ja pikkuinen mies on saanut kivasti lisää itseluottamusta.
Laitoin hakemuksen jatkoryhmään, katsotaan löytyykö meille jatkopaikkaa syksylle. Toiseksi viimeisellä kerralla treeneissä
oli kaksi lyhyttä radan pätkää. Toinen oli jo vähän pidempi (3xhyppy kaaressa, putki, rengas, hyppy, putki, äskeinen hyppy, äskeinen putki, puomi, hyppy) ja siinä piti todella
miettiä ohjauskuvioita ettei koira karkaa väärälle esteelle eikä myöskään väärästä suunnasta. Rulle yllätti molemmilla radoilla hyvällä tekemisen meiningillä ja se irtosi luotani
ehkä paremmin kuin kertaakaan aikaisemmin. Jättiläispoika järjesti aikamoisen yllätyksen! Toki parannettavaa löytyi ja
esimerkiksi kepit on meillä vielä ihan alkutekijöissään, mutta rohkaiseva kokemus kaiken kaikkiaan.
Viimeisellä treenikerralla oli pidempi alkeisrata ei sitten oikein mennytkään, kun Rullella oli ahdistuspäivä päällä. Tuodessani sen kentälle se alkoi niin
ahdistuneena tuijottamaan jo pelkkää mittatikkua, että tiesin ettei tänään ole meidän päivämme. Myös ihmisten taputukset saivat
sen hämilleen ja jäykistyneeksi. Ukkeli oli hieman lukossa ja sain muistutuksen siitä ettei ruskuainen ole ihanteellinen harrastuskoira. Tällä kertaa ongelmia olikin lähes
kaikissa hypyissä (kiersi kaikki järjestelmällisesti hypättyään pahasti toisena esteenä olleeseen renkaaseen), irtoamisessa,
lisäksi ohjaukseni oli myös epävarmaa ja pahasti myöhässä. Sijoituksemme oli 6/8.
Laamannin viimeisimmät tokotreenit olivat menneet taas oikein mukavasti ja siksi minulla oli hyvät odotukset viimeisen kerran möllitokon suhteen. Kisan aikana painimme kuitenkin aivan samojen ongelmien kanssa kuin edellisen möllitokon aikana - josta en näköjään ollenkaan ole kirjoittanut tänne, ääks! Eli kisakokemuksemme eivät ole olleet kovinkaan rohkaisevia, koska Laamanni tuntuu kovasti ottavan painetta minun jännityksestäni. Esimerkiksi ensimmäisessä möllissä tuomari totesi seuraamisen jälkeen, että koira väistää minua jatkuvasti. Jäävissä liikkeissä on ollut havaittavissa ennakointia, sivuilletuloissa haluttomuutta. Rakkauspakkauksemme ei selvästikään viihdy kisatilanteissa niin paljoa, että jaksaisin sitä raahata niihin väkipakolla kovinkaan useasti. Nyt olenkin harkinnut jotain sellaista lajia, jossa koiraa voi kisasuorituksenkin aikana palkata enemmän äänellä ja kropalla. Agilityn alkeiskurssi on käynyt mielessä, mutta nyt pidemmän korren taitaa viedä rally-toko. Siitä lisää taas myöhemmin! Tässä vielä itselleni muistiin molempien möllitokojen tulokset. Ensimmäinen arvosana on Herttoniemen, toinen Lauttasaaren (jossa oli vain hihnassa seuraaminen).
Luoksepäästävyys 10/10
Paikallamakuu 0/10
Seuraaminen kytkettynä 7/7
Seuraaminen vapaana 0/-
Maahanmeno liikkeestä 10/10
Luoksetulo 8/8
Seisominen liikkeestä 0/0
Hyppy10/10
Kokonaisvaikutus 7/-
Superpitkän päivityksen päätteeksi vielä muutama sananen flyballista. Järjestin itse ryhmän heelereille, koska halusin päästä kokeilemaan lajia. Kiitos kaikille heeleristeille ja lappalaisvahvistukselle osallistmisesta! Hauskaa oli ja treenit tekivät hyvää myös Laamannille. Viimeisellä kerralla pääsi käymään pieni haaveri, jonka seurauksena Laabanilla on nyt nyt verinen vekki korvassa. Koko juttu meni kuitenkin omaan piikkiini, koska lyhytnäköisesti heitin pallon väärässä kohdassa ja väärään paikkaan, eikä kaksi pallohullua koiraa tavoittelemassa samaa palloa ole kiva näky... Ehkä ensi kerralla omistaja muistaa ottaa aivot naulakosta mukaan. Hauska laji kuitenkin, jota voi aika pitkälle treenata myös kotona, joten eikun kokeilemaan! :-) Enpä aikaisemmin ollutkaan tajunnut, että tassun antamisen opettamisesta voi olla jotain hyötyäkin...
Kävimme tänään Rullen kanssa Raumalla näyttelyssä. Rulle liikkui kivasti ja seisoi nätisti, mutta pöydällä oleminen oli ihan yhtä vaikeaa kuin aina ennenkin. Monen kuukauden tauon jälkeen ehkä vaikeampaa kuin aikaisemmin, sillä koira oli aivan liimautunut pöytään kiinni eikä tuomari halunnut, että kannattelen sitä liikaa. "Nuoren miehen täytyy kannatella itseään omilla jaloillaan." Aran käytöksen ja kokonaisuutta hallitsevan eturinnan takia arvostelu oli "hyvä". Ei siinä mitään, arvostelu mielestäni kuvaa koiraani hyvin. Rakas ja sympaattinen Rulle-otus jatkaa siis elämäänsä ilman sen kummempia titteleitä. ;) Näyttelyseuraksi mukaan lähti äitini lisäksi myös Rullen puolisisko Oma emäntänsä Sadun kanssa, kiitos hauskasta reissusta! Lisäsin Rullen arvostelun sivuilleni myös. Linkki: Rullen näyttelyarvostelut
Hyvää äitienpäivää! Oma äiti otti Laabanin mukaansa mökille, tämä pesunkestävä kaupunkilaistyttö ei pysty rentoutumaan, ennen kuin koiruudet on taas takaisin kotona: siellä ne punkit, kyykäärmet, karhut ja hirviöt vaanivat odottaen, että voivat tehdä pienestä heeleristä paistia... No joo! Laamanni vietti vapun aika apeissa tunnelmissa, nimittäin vatsataudissa. Oksenteli ja ripuloi, lopuksi tippui vertakin takapäästä, joka on omistajalle aika inhottava näky. Päästiin kuitenkin aivan mahtavan eläinlääkärin hoivaan, joka tutkiskeli ukkelia ja arveli, että kyseessä voisi olla vatsatauti. Maha oli nimittäin kuulemman hyväntuntuinen eikä Laaban yhtään aristellut sitä. Ukkelia nesteytettiin nahan alle, annettiin pahoinvoinninestopiikki ja mukaan otettiin kymmenen päivän antibioottikuuri. Näillä tilanne parantui nopeasti ja poitsu on taas ihan terve! Aika monta eläinlääkäriä on Laabanin 3 elinvuoden aikana tavattu ja täytyy sanoa, että lääkäri oli ihanan perusteellinen. Kukaan ei ole aikaisemmin yhtä hyvin selittänyt minulle millaisia vaihtoehtoja syyksi arvelee, miksi niin arvelee, minkälaista oireilua voi odottaa seuraavien päivien aikana, mitä ei pitäisi enää tapahtua ja antoi vielä puhelinajankin seuraavalle päivälle, jos tulisi yhtään kysymyksiä mieleen illan tai yön aikana. Todella tunsi, että oma lemmikki saa päivystysajasta huolimatta rauhallista ja asiantuntevaa hoitoa!
Ihan mielenkiintoinen sivujuonne eläinlääkärikäynnillä oli se, kun laitoin Laabanin tutkimuspöydälle. Ennen kuin eläinlääkäri koski ukkeliin hän varmisti että voi koskea koiraa ihan normaalisti. Kuulemma tämän rotuiset ovat yrittäneet nappailla käteen. Käynnin lopuksi totesi kuitenkin, että Laabanhan on tosi kiltti poika, kun odotti kiltisti kaikesta ronkkimisesta ja piikityksestä huolimatta paikoillaan. Eikä valitettavasti ole ensimmäinen kerta, kun eläinlääkäri on suhtautunut ennakkoluuloisesti heeleriä kohtaan! Viime vuonna yksi lääkäri ei sanonut asiaa aivan noin suoraan, mutta antoi ymmärtää, että on oppinut heelereiden kanssa varovaiseksi. Ei mikään kauhean kiva juttu, mutta ei kovinkaan yllättävää. Mitä enemmän olen rodun edustajia nähnyt ja tavannut, sitä enemmän myös on näkynyt yllättäviäkin varjopuolia. Onneksi kuitenkin edelleen näkee myös niitä aivan ihania, avoimia, rohkeita, toimeliaita ja vilkkaita hiilukoita!
Muutaman kerran muulloinkin rotua on kommentoitu. Yksi maalaiseläinlääkäri ei ollut kuullutkaan rodusta, epäili sekarotuiseksi. Eräs eläinlääkäri taas kehui Laabania kerran siitä, että tämä oli niin kiltti ja rauhallinen tutkimuspöydällä (eli laabanimaisesti kauhusta kankea... :) ). Kuulemma hänellä oli käynyt useampia ylienerginen höseltäjä. Neljäs eläinlääkäri taas kerran kysyi, että saako hetkeksi lainata koiraa ja kävi näyttämässä ukkoa takahuoneessa: "katso, tässä on nyt se heeleri!". Hih! Tämä tapahtui silloin, kun Laaman oli vielä alle vuoden ikäinen. Muut lääkärit eivät ole rotua kommentoineet mitenkään erityisesti.
Laaban vietti lomaa Rullen kanssa painien ja viime keskiviikkona menimme harkinnan jälkeen taas ohjattuihin tokotreeneihin. Tauko oli selvästi tehnyt hyvää ja ukkeli suoritti hienosti. Erityisen iloinen olen lopputreenin paikallamakuusta: seisoin 20 metrin päässä koirasta yli minuutin samalla, kun seitsemän muuta koiraa vierellä suorittivat samaa liikettä. Osa ohjaajista kävi palkkaamassa koiraa välissä, Laabanin vieressä ollut koira nousi seisomaan kesken suorituksen, kentän reunalla odotti kolme uutta ryhmää koiria: meteliä, juoksentelevia koiria, nauravia ihmisiä ja sellaista yleistä älämölöä riitti. Ukkeli suoritti silti superhienosti. Kun aloin lähestyä koiraa ajan umpeuduttua, Laaban heilutti häntää vimmatusti ja suoritti liikkeen loppuun asti varmoin ottein. Seuraamisen käännökset menivät myös hyvin. Kotona olen treenannut hyvin vähän ja perusasennon olen ottanut tehotreeniin tehden onnistumisen tosi helpoksi ja palkaten paljon, lisäksi olen koittanut vahvistaa oikeaa paikkaa perusharjoituksilla. Ehkä se tokoähky tästä menisi!
Rullen kanssa on nyt käyty agilitytreeneissä joka tiistai ja täytyy sanoa, että pieni ruskea on yllättänyt todella positiivisesti. Yksiä treenejä lukuun ottamatta se on todella reippaana ja määrätietoisena, eikä tähän mennessä olen aristellut yhtäkään estettä. Putkessakin alkaa olla jo niin kova vauhti etten pysy mitenkään mukana. Tosi hauskaa on ollut treeneissä eikä koskaan malta odottaa seuraavaa kertaa! Rullen kanssa osallistutaan myös flyball-kurssille, joka alkaa parin viikon päästä.
Perjantaina lähdin Tuomarinkartanoon viettämään koiranpäivää ja paikalle saatiikin kiva heeleredustus. Viivi, Adi, Oma, Rulle ja Molla edustivat hienosti, ja aikamoinen vilske kävi viiden vilkkaan heelerin kanssa. Päivän lopuksi tapasimme myös nuoren Berdin, joka oli komistunut hienosti sitten viime näkemän. Viivi, Rulle ja Molla uskaltautuivat kokeilemaan vieheen perässä juoksemista. Rulle päätti puolessa välissä, että nyt on mamma liian kaukana ja juoksi moikkaamaan äitini, ennen kuin jatkoi saaliin perässä juoksemista. Viivi ja Molla syttyivät täysin ja tykittivät hienoja aikoja, Viiu varsinkin yllätti kovalla vauhdillaan! Kiva päivä oli ja kiitos hyvästä seurasta kaikille koiruuksille ja omistajille, etenkin Natashalle! :)Möllitoko kannustimena olemme treenanneet Laabanin kanssa paljon viime aikoina. Joka päivä vähintään yksi lyhyt treeni, joinakin päivinä sekä sisällä että ulkona. Lisäksi keskiviikkona alkoi taas ohjatut treenit, jotka kestävät kesäkuun puoleen väliin saakka.
Treenimenestys on ollut vaihtelevaa. En muista kunnolla miloin treenasin mitäkin ja miten treeni meni. Muistan sen, että kolme päivää sitten oli huono treenipäivä, ei oikein sujunut mikään. Siitä seuraava oli taas erinomainen. Eilen treeneissä alku oli melko heikko, keskittyminen oli ailahtelevaa ja meille supervarma maahanmenokin meni ensiksi ihan pieleen. Samoin perusasennoissa on yhä enemmän vaivannut perusasennon vinous. Tänään olen tehnyt kolme hyvin lyhyttä treenisuoritusta ensin lenkin ohessa maahamenoja ja liikkeestä seisomista, sitten sisällä hyppyä, maahanmenoa ja liikkeestä seisomista, lisäksi tein treenikentällä koesuoritusmaisen harjoituksen: liikkeet samassa järjestyksessä kuin kisoissa, ja ilman palkkausta väleissä.
Jos meidän tuleva möllikoesuoritus on samanlainen kuin tämän päivän harjoitus, aika alavireisesti olisi mennyt. Hyvin olisi mennyt vain paikalla odottaminen, maahanmeno ja luoksetulo, niissäkin muutamista perusasennosta olisi saattanut mennä pisteitä. Seuraaminen oli kamalaa katsottavaa, etenkin hihnassa seuraamisessa Laaban oli todella passiivinen ja laahaava, vaikka eilen ohjatuissa treeneissä samoissa kamppeissa seuraaminen hihnassa oli erinomaista. Perusasennoissa se lähes poikkeuksetta istui todella taakse jalkaani kiinni, välillä jouduin antamaan käskyn kahdesti. Liikkeestä seisomisessa perusasentoon kutsuessa se juoksi kepin luokse ja alkoi kutsua leikkiin, saatuani sen oikeasta asennosta liikkeelle se istuikin annettuani käskyn (paikka-käsky ei kyllä olekaan ihan varma vielä...) ja hypylle tultaessa pyytäessäni sitä sivulle se lähti haahuilemaan ja haistelemaan maata, ja kun sain sen sivulleni (jälleen liian taakse...) se ei millään meinannut lähteä hyppäämään, vaikka esteenä oli vain yksi lauta ja viime aikoina olin harjoitellut kolmella. Positiivista: paikallamakuu oli erittäin hyvä, kymmenen metrin päästä koiran takaa lenkkeily kultainennoutaja omistajineen, ukkeli vilkaisi niitä ja jatkoi taas minun tuijottamista. Huonoa: olen treenannut liikaa ja se näkyi koirassa levottomuutena, maan haistelemisena, haahuiluina ja poikkeuksellisen suurena huolimattomuutena. Oma syy!
Maltti on valttia, mutta en oikein tiedä miten löytäisin tasapainon liian vähäisen ja liian paljon treenaamisen välillä. En muutenkaan tiedä miten lähtisin korjaamaan pieniä ongelmiamme, kuten perusasennon vinoutta. Ohjatuissa treeneissä ja omissa treeneissä ukkeli muutenkin suorittaa aina ihan erilaisesti, joten ohjaajat eivät välttämättä ikinä itse näe sitä ongelmaa mikä on arkipäivää omissa treeneissä ja toisinpäin.
Erittäin positiivinen asia eilisissä ohjatuissa treeneissä oli se, että vaikka treeni oli ensimmäinen pitkästä aikaa isolla, vilkkaalla hiekkakentällä toisten koirien keskellä, Laaban keskittyi TODELLA paljon paremmin kuin viime syksyn ensimmäisellä kerralla. Edelleen se piippailee turhautuessaan odottamiseen, mutta räksyttämään lähti vain muutaman kerran ja jokaisella kerralla lopetti yhdellä käskyllä. Lopputreenistä sen keskittyminen parani todella paljon ja paikallamakuut meni tosi hienosti. Myös seuraaminen ringissä toisia koirakoita kiertäen sujui paremmin kuin osasin odottaa: se ei kertaakaan edes vilkaissut muualle! Paljon on hyvääkin, mutta suuri kysymys onkin, että miten saisin ukkelin parhaimman osaamisen juuri sille yhdelle hetkelle, kun möllitokopäivä koittaa. Saa nähdä!
Nyt kuitenkin koittaa muutaman päivän treenitauko koiran kanssa, en tee edes sivulletuloja ennen kuin tuntuu siltä, että se on taas innostuneessa ja keskittyneessä vireessä. Lisäksi olen nyt saanut opetukseni kantapään kautta: huonosti täytetty treenipäiväkirja lähtee takuuvarmasti nyt säännölliseen täyttöön, jotta heräisin vähän aikaisemmin liikaan treenaamiseen tai muihin vaikeuksiin treenissä.Päätin ottaa härkää sarvista ja asettaa meille tokoon - viimein - tavoitepäivämäärän. Loppukeväällä käymme siis kokeilemassa siipiämme epävirallisessa alokasluokan tottelevaisuuskokeessa. Käytännössä lähes kisavalmiita liikkeitä ovat vasta (luoksepäästävyys), odottaminen, liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo. Seuraaminen on myös ihan ok, joskin koitan puuttua turhan ilmavaan seuraamispaikkaan ja saada käännöksiä varmemmiksi. Liikkeestä seisominen ja hyppyeste ovat vähäisen harjoituksen takia vielä hieman kesken, pääasiassa siksi, koska tosiaan aloitin liikkeestä seisomisen harjoittelun alusta ja vaihdoin käskysanan, joka taas vaikutti myös estehypyn harjoittelemiseen. Paikka-sana alkaa olla jo jotenkin hallussa, nyt sitä täytyy vahvistaa ja harjoitella vielä enemmän niin, että voin seisoa koiran sivulla ilman, että se automaattisesti laskee peppua maahan. Hyppyestettä on haasteellista harjoitella luonnon kepeillä ja kannoilla, mutta katsotaan saisiko isäni rakennettua meille oman esteen tässä kevään aikana. :) Ylipäänsä kisasuorituksen treenaaminen monien liikkeiden ketjuna ilman kunnon palkkausta tulee vasta nyt treeniin mukaan.
Nyt varmistui myös Laabanin tokopaikka kevätkaudelle. Alokasluokan liikkeiden säännöllinen treenaus jatkuu taas huhtikuussa Lauttasaaren Koirakerhossa! Jes! Pääsimme saman ohjaajan ryhmään kuin syksyllä, olen hyvin tyytyväinen. Nyt on molemmille viikottaiset treenit edessä, lisäksi olen puuhaillut flyball-kurssia loppukeväälle. Meillä on ollut tokotreenit vähän jäässä nyt pari viikkoa, mutta jos tauon jälkeen saisi taas treenit vauhtiin uudella innolla!
Kävikin sitten niin kivasti, että minä ja Rulle olimme alkeiskurssille valittujen joukossa. Olen tosi innoissani! Treenit alkavat omistajan koulutuksella, eli aluksi hieman yleistä teoriaa agilitystä sekä lisäksi koirahierontaluento, jota jo Laabaninkin takia odotan innoissani. Syksyllä kun jouduimme kerran käydä lääkärissä jumiutuneiden selkälihasten takia, niin olen pohtinut itseni kouluttamista tässä hieronta-asiassa. Nyt saa vähän lisäoppia!
Meillä oli viime viikonlopun hoidossa Laabanin sisko Lyyli. Ihana neiti ja niin käsittämättömän samanlainen Laabanin kanssa. Vain edestä katsottuna ilmeet eroavat hieman, mutta silti sisarukset ovat kuin kaksi marjaa! On liikuttavaa kuinka samalla tavalla Laaban ja Lyyli käyttävät häntää, korviaan, huulia, tassuja ja muuta kroppaa! Maanantai-iltana Päivi haki Lyylin kotiin ja kahvittelimme. Kiitos käynnistä ja tervetuloa uudelleen! :-)
Tiistaina kävin Rullen kanssa Keravan Agility Teamin jäsenkatselmuksessa. Treenit olisivat Järvenpäässä, minulle julkisilla noin 1,5 tunnin matkan päässä. Pk-seudun seuroihin on pääsääntöisesti aika hankala päästä. Joskus hyvällä tuurilla, kun sattuu olemaan liikkeellä oikeaan aikaan, toki kyllä pääseekin ilman sen kummempia kommervenkkejä. Useita kuukausia olen kuitenkin etsinyt hyvää seuraa, joten minä päätin lähteä merta edemmäs kalaan ja olen valmis "kärsimään" matkustusajat, jos pääsisi kehittämään Rullen ja minun agilitytaitoja vähän eteenpäin. En kuitenkaan pidä mahdollisuuksiamme päästä seuraan mitenkään erityisen hyvinä, sillä paikalla oli yli neljä kymmentä halukasta, ja uudelle alkeiskurssille pääsee noin kymmenen. Rulle suoriutui annetuista tehtävistä Rullen tasoon nähden erinomaisesti, mutta paikalla oli niin monta hienoa tokokoiraa, jotka näyttivät kaunista seuraamista ja rikkomatonta kontaktia, että taitavat mennä meidän edelle, kun etsitään potentiaalisia seuran jäseniä. Viimeistään ensi viikolla selviää miten kävi. Itse olen kuitenkin huisin tyytyväinen Rulleen, oli kivaa olla ruskuaisen kanssa liikenteessä kahdestaan monta tuntia, kun se oli niin reippaana ja hyväntuulisena pitämässä seuraa.
Rulle kävi silmätarkastuksessa Sari Jalomäellä. Terveet silmät pojalla! Jotain juoneita oli tullut lisää sitten viime käynnin, mutta muuten kaikki oli kunnossa ja kesällä leikattu kyynelkanavan aukkokin oli normaali.
Eilen Ruuruu oli arkielämän tositestissä ollessaan täysin vieraassa paikassa juhlaväen keskellä. Ukkini täytti 80-vuotta ja uutta pyöreää lukua juhlittiin palvelutalon ruokalassa monien vieraiden kanssa. Suureksi iloksemme Rulle oli todella reipas ja rohkea, kulki häntä ylhäällä rohkeasti vieraiden jaloissa. Rohkea poika!
Hieman täytyy myös ottaa takaisin omia sanomisiani edellisestä viestistä... Nimittäin päätin VIIMEISEN kerran vaihtaa seiso-sanan paikka-sanaan, joten ehkä nyt sitten saisimme seisomista vaativat liikkeet kuntoon. :)
Tänään käytiin päivän tokokoulutuksessa Veikkolassa, nautimme kovasti ja opimme paljon! Päivä sisälsi luennon verran teoriaa koiran kouluttamisesta ja monia harjotteita pienryhmissä omien koirien kanssa. Kouluttajana toimi Koirataidon Kaisa Hilska.
Ukkeli oli energinen ja iloinen itsensä, teki ja yritti kaikkia annettuja tehtäviä innolla. Saimme kyllä paljon hyviä vinkkejä ongelmakohtiin, muun muassa oikealle kääntymisen löysyyteen. Liikkeestä seisomisen päätin opettaa kokonaan uudella tekniikalla alusta lähtien ilman käsien tai kropan apua, sanan pidän kuitenkin samana, koska koira on oppinut sisäistämään siihen jonkun merkityksen. Seuraavan koiran kanssa kyllä sitten tulee olemaan jokin toinen käskysana käytössä... Opin myös, että kaukokäskyissä saa käyttää lyhyitä käsimerkkejä, jotka kieltämättä helpottavat kovasti tehtävää. :-) Ylipäänsä palkkaamisesta ja harjoitusten rakentamisesta tuli opittua roppakaupalla uusia ideoita omiin treeneihin. Myös treenien suunnitteluun sain uutta puhtia, tästä lähtien aion pitää harjoituspäiväkirjaa ja suunnitella kaikki treenit etukäteen. Kaikkea sitä, tokoilu vie mukanaan!
Laaban on joutunut olemaan todella vähän boksissa, joten vähän jännitti miten päivä sujuu. Myös päivän pituus (klo 9-18) ja edellinen koirauintikerran levottomuus jännittivät minua, mutta suureksi ilokseni missään vaiheessa ukkeli ei mennyt samanlaiseen hyperlevottomuuteen kuin viikko sitten. Pientä piippailua kuului pitkin päivää, mutta se oli pientä verrattuna siihen mihin olin varautunut. :-) Päivän mittaan ukkeli vietti paljon lyhyitä pätkiä boksissa ja sen harjoittelu oli kyllä erittäin hyvä asia muun koulutuksen ohella: loppua kohden Laaban selvästi tajusi, että boksissa voi hyvillä mielin lepäillä ja nukkua odotellessa, koska kohta pääsee taas treenaamaan. Tästä syystä kävikin niin, että pitkästä päivästä huolimatta keskittymiskyky selvästi parani viimeisiä harjoituksia kohden. Lisäksi sain muistutuksen siitä, ettei oma heeleri ole ainoa, jolla on pieni pilli kurkussa, hih!
Tänään kävimme koirauimalassa. Otimme altaaseen mukaan myös uimaohjaajan ja hyvä niin - Laaban ja Rulle hieman aristelivat veteen menemistä. Vaikka vedessä olivat innoissaan ja aina halusivat mennä takaisin, ramppia pitkin uimaan meneminen oli jännittävää. Molemmat uivat kyllikseen ja hauskaa oli! Hieman stressaava kokemus oli kuitenkin Laabanille ja minulle, Laapatti oli nimittäin pitkästä aikaa taas aivan hyperlevoton paikalle saapuessamme ja koko rakennuksessa olo ajan äänteli, läähätti ja tiputti karvansa. Ääntely ei taaskaan ollut perinteistä, käskevää räksyttämistä vaan kimeää ulinaa ja kimeää haukkumista piipityksillä höystettynä. Kotimatkaa autolla myös hajusti anaalirauhasten inhottava haju. Ukkeli ei ole piiiitkään aikaan käyttäytynyt niin, ei edes viime torstaina loppuneella tokokurssilla, vaikka sielläkin paikka ja ihmiset olivat aivan uusia. Sormet ristissä, ettei viikon päästä lauantaina sama meno jatku yhdistyksen tokokurssilla. Kyllä nimittäin harmittaisi.
Tällä hetkellä meillä on yhden heelerin sijasta yksi harmaa-musta narttukoira, jonka löysin harhailemasta Otaniemestä. Tyttö on hirmu kiltti, mutta aristeli hieman heelereitämme (emme päästäneet missään vaiheessa samassa tilassa tutustumaan vapaana), joten äiti otti Laabanin mukaansa Vantaalle. Näin lauantai-iltana on hieman vaikeaa saada yhteyttä Viikin löytöeläintaloon, joten nyt odottelemme, että 1. omistaja soittaisi tai 2. päivä vaihtuisi ja Viikin löytöeläintalo avautuisi taas. Tytöllä oli valjaat päällä ja osaa perustemputkin, en todellakaan viitsinyt jättää sitä yksin vaeltelemaan kovaan pakkaseen. Toivottavasti omistaja löytyisi taas.
Tiistaina juhlistimme rakkaan Laabanimme 3 v. synttäreitä. Vähän tottista lenkin yhteydessä aamulla, ja päivällä sitten koko perheen voimin pitkä lenkki lumihangesa juosten ja kepillä leikkien. Kotona pikkumiestä odotti ansaitusti kakku, joka maistuikin pojalle hyvin. Aika rientää, ei voi muuta sanoa! Vastahan meille tuli pieni ja pehmoinen, pennuntuoksuinen minikoira. Ehkä tänään illemmalla lisään kuvablogiin muutaman kuvan. Lauantaina Laaban saa synttärilahjansa, kun viemme ukkelit Hyvinkään koirauimalaan uimaan. Saa nähdä miten menee. Hauskaa varmasti on!
Hyvää syntymäpäivää Laaban!
Oikein hyvää ystävänpäivää kaikille!
Lisäsin sivuille Rullen näyttelyarvostelut. Linkki on vielä vähän hankalan polun takana: Koirani -> Rullen sivulle -> Näyttelyarvostelut. Tämä järjestely on vain niin kauan, että keksin miten saan tehtyä linkin oikeaan paikkaan heti Koirani-sivulle. Sitä odotellessa pääsette sukeltamaan kauneuskilpailujen maailmaan myös alla olevasta linkistä. :)
Laabanin tokokurssi on pyörähtänyt käyntiin Koirakoulu Kompassilla. Ilokseni voin kertoa, että kaikki on mennyt paremmin kuin hyvin! Kertaakaan kummankaan treenikerran aikana Laaban ei ole kuumentunut ja kuohunut yli äyräiden, vaan se on ollut juuri sopivan innoissaan tekemisestä. En malta odottaa taas seuraavaa kertaa! Myös Rulle on ilmoitettu yhden agilityseuran katselmukseen, saas nähdä miten menee... Jännää!
Laaban kävi nivelrikkokontrollissa. Ukkelihan kuvattiin viime vuoden syksyllä ja tulos oli D/D, ja toisessa lonkassa nivelrikkomuutoksia. Koska lisääntyvissä määrin oli näkynyt muutoksia normaalissa kävelyssä ja juoksussa, lisäksi hyppyesteen aristelua, halusin oman mielenrauhani takaamiseksi käyttää poitsun tarkastuksessa. Lääkäri tutki ja kopeloi ja pyöritteli, ja tutkimisen jälkeen oli sitä mieltä, että kaikki on hyvin eikä tarvitse kuvata uudestaan. Koska oireilua kuitenkin esiintyy ja lonkat ovat hyvinkin löysät, kokeilemme kuukauden ajan nivelrikkopistosta (joudun pistämään loput kolme itse, ääk!) ja katsomme tapahtuuko koiran käyttäytymisessä tai liikkumisessa muutosta. Jos tapahtuu, tiedämme pistoksen helpottaneen koiran oloa, jos ei, tiedämme ettei ukkeli itse kärsi kipua löysien lonkkiensa takia. Peukut pystyssä, että jälkimmäinen vaihtoehto toteutuu! Tämän käynnin jälkeen uskallamme myös kaivaa pölyyntyneet canicross-välineet laatikon pohjalta, ja lähteä varovaisesti lenkkipoluille. Mutta kaikki siis periaatteessa hyvin. :)
Hyvää syntymäpäivää Rulle "Ruuruu" Ruskuaiselle! Pieni poika täytti 2-vuotta ja nautti syntymäpäivistään heelerkakun muodossa. Kutsuille osallistui myös Laaban, ja näistä enemmän lisää kuvablogissa heti, kun äitini kerkiää päivitellä. Itse en synttäreille valitettavasti päässyt osallistumaan, Villellä oli niin kiire salibandyottelun ääreen. Onneksi sain halitella ja pusutella sankarin pikaisesti autossa. Sankari oli oma liikuttava itsensä. :)
Joululomat on lomailtu ja on uusi vuosi edessä. Toivottavasti se on parempi kuin edellinen. Joululomilla Laaban oli mukana anoppilassa Hangossa, ja tuli kuin tulikin toimeen perheen mittelspitz-uroksen kanssa. Roni oli tosin aluksi vakuuttunut siitä, että leikattu Laaban on tyttö ja yritti parhaansa mukaan hurmata Laabania. Iltaan mennessä into laantui - onneksi - ja loppuaika meni oikein hyvin. Tehtiin pitkiä lenkkejä ja nautittiin kauniista Hangon maisemista!
Laaban alkaa selvästi turhautua pitkään treenitaukoon ja siihen, että se on muutaman kerran vuoden alussa vaihtanut asuinpaikkaansa. Me molemmat olemme joutuneet olemaan joululomat töissä, joten ukkeli on viettänyt aikaansa Rullen kanssa Vantaalla. Kotien vaihtelu tuntuu hieman stressaavan pikkumiestä, mutta onneksi pitkät, sännölliset työpäivät jävät tauolle ja tavallinen luentoarki alkaa. Rullekin saapuu aluksi ilostuttamaan arkeamme, jotta äitini voisi tehdä ylitöitä. ;)
Alkuvuodesta: Ensi viikolla käymme Laabanin kanssa nivelrikkokontrollissa, katsotaan mitä eläinlääkäri tuumaa - onko kaikki ok vai tarvitseeko kuvata uudestaan. Laabanin liikkumisessa on kyllä viime vuoden aikana näkynyt lonkkiin viittaavia muutoksia, mutta edelleen se lähtee levonkin jälkeen liikkeelle innokkaasti eikä muutenkaan tunnu varovan takapäätään sen kummemmin. Onneksi! Myös Koirakoulu Kompassin tokokurssi pyörähtää käyntiin ensi viikkona teoriaosuudella, seuraavalla viikolla Laabankin sitten pääsee osallistumaan. Säännöllinen treeni tekee varmasti hyvä niin koiralle kuin omistajallekin. Rullen harrastamista vielä pohditaan: toivomme löytävämme agilityseuran, mutta jos ei tärppää, ilmoitamme sen varmaankin uudestaan Kompassin agilityn jatkokurssille. Pojat on myös ilmoitettu kumpainenkin yhdistyksen harrastuspäiviin: Laaban lähtee tokoilemaan ja Rulle agilityyn. Molemmilla kerroilla jännittää täysin vastakkaiset asiat: pysyykö Laabanin energia hanskassa ja pääseekö Rullebulle jännityksestään, kun pitäisi ryhtyä tositoimiin vierassa paikassa. Aika näyttää!
